Tunnari oli tietenkin meidän treenilistalla. Aika hyvällä mielentilalla Draama teki ja löysi omat hyvin. Ote oli hyvä, ja niin se on ollut keittiötreeneissäkin. Saaliillakin pystyy palkkaamaan, kunhan mielentila on liikkeen alussa oikea. Vähän vähemmän voisi joskus etsimisvaiheessa ottaa kontaktia vääriin kapuloihin, ei se nyt suorastaan nostele niitä, mutta tuuppii ja melkein ottaa suuhun joskus.
Kiertonoudon saimme tehdä ylellisesti liikkuroituna. Heti ei liike onnistunut, kun Draama lähti tötsän sijasta esteille. Loppuosa onnistui hyvin, mutta nyt täytyy kyllä ottaa kuuri pelkkää tötsälle menemistä esteiden välistä. Pitää etsiä siihenkin vielä parempaa mielentilaa, että Draama oikeasti malttaa kuunnella, eikä vain lukittaudu esteisiin.
Seuraaminen on mennyt eteenpäin niistä karmeimmista hetkistä. Pari kertaa Draama meinasi vähän lähteä keulimaan ja kiihtymään, mutta pysähdyin heti ja päästin jatkamaan liikettä vasta paremmassa mielentilassa.
Tyhjään lähetystä otimme myös. Hyvinhän Draama alkaa olla hajulla siitä, mistä liikkeessä on kyse, mutta paljon hienosäätöä tarvitaan vielä. Ongelmia on juuri niissä jutuissa, joissa saattoi arvatakin olevan. Joskus Draama kaartaa lopussa jos siellä ei ole tragettia, toisinaan se ennakoi ja stoppaa ennen vihjettä. Apuna liikkeen opettamisessa olen käyttänyt targettia maassa, vaikka vähän epäröin sen järkevyyttä, kun olin kuullut joidenkin suosittelevan ennemmin jotain ylempänä olevaa telinettä tai seinään kohdentamista. Mutta tällä mennään nyt, ainahan treenitapaa voi myöhemmin vaihtaa, kun on ensin epätoivoisesti yrittänyt korjata liikettä tällä tyylillä ;)
Teimme me noiden lisäksi muutakin, täytyyhän tuo halli aina hyödyntää kunnolla, kun muuten saa tyytyä talvella keittiötreeniin. Hirmu kiva treeni, Draaman mielentilakin oli enimmäkseen hallittu. Tiedän kyllä senkin, mistä ne epätoivoisen ylivireiset ja virheitä täynnä olleet treenit johtuivat. Sairastelun aikana treenit eivät olleet kovin mietittyjä, kunhan käytiin jotain tekemässä, kun kerran hallivuoro oli olemassa ja Draama kuitenkin välillä kaipasi tekemistä. Kun tilanne sitten muuttui parempaan ja aloimme taas treenata enemmän isoja kokonaisuuksia, niin meiltä molemmilta lähti mopo keulimaan.
Muistutin kyllä itselleni ennen treenejä, että mielentilaan pitää myös kiinnittää huomiota, mutten kuitenkaan malttanut viedä asiaa ihan mietitysti loppuun asti, ja annoin Draaman keulia. Oli vaan niin siistiä päästä taas enemmän miettimään liikekokonaisuuksia ja pistellä menemään terveemmän koiran kanssa, etten huomannut kaikkia pieniä yksityiskohtia. En sitä, että olisi pitänyt tarkkailla mielentilaa huolellisemmin ja odottaa tasaantumista muutama ratkaiseva sekunti pitempään ennen jotain liikettä. Enkä sitä, että ennen mitään liiketreenejä olisi kannattanut tehdä pari valmistelevaa harjoitusta. Tai jollain tasolla kyllä tajusinkin kaiken tämän, mutten halunnut päästää tietoa aivan perille asti. Iski vauhtisokeus, kunnes sitten oli jo pakko havahtua siihen, että nyt ollaan kyllä ihan väärällä ladulla. Ainakin koiraharrastus pitää nöyränä, kun aina törmää kaikenlaisiin haasteisiin ja saa itsensä aina välillä kiinni hölmöistä jutuista!
Tänään pääsemme taas halliin, tällä kertaa ihan omalla vuorollamme. Se onkin sitten viimeinen kerta tällä kaudella. Niin tylsää, eihän tuolla ulkonakaan pysty vielä aikoihin treenaamaan, kun talvi vain pitää otteessaan, eikä kentille ole menemistä. Tämä talvi on niin nähty jo, saisi jo kevät tulla! Lenkkeilykin on niin rajallista. Pellolle pääsee, mutta muuten on aika pienet ympyrät, kun lenkkireiteillä menee ladut, metsässä uppoaa hankeen ja lähitiet ovat liukkaita. Polunpätkiä sitten tallaamme edestakaisin, mutta nekin ovat muhkuraisia ja osin liukkaita. On kylmä ja lunta tulee aina vaan lisää, koiria pitää yhä välillä pukea. Lämpötilan takia ei aina tarvitsisi, mutta tuuli on ollut niin kylmä, että selkävaivainen trio on muutaman kerran tällä viikolla aika herkästi saanut palttoota ylleen.
Valon määrän lisääntymisellä on aktivoiva vaikutus, se suorastaan kutsuu ulos tekemään kaikenlaista. Onkin tosi turhauttavaa, kun ei pääse vielä ties miten pitkään aikaan normaaleille lenkkireiteille tai kentälle treenaamaan, vaikka reilun kuukauden päästä on jo vappu! Toivottavasti edes kesästä tulee tänä vuonna vähäluminen ;)
Eliminaatiodieetin altistusvaiheessa on nyt edetty jo kolmannen ruoka-aineen kokeilemiseen. Tällä kertaa kokeiluun valikoitui silakka. Kalkkunasta ei ainakaan mitään sellaista oireilua tullut, ettenkö uskaltaisi sitä uudestaankin antaa. Parina päivänä oli jotain pientä epämääräistä ohimennen, mutten tiedä, oliko sillä mitään yhteyttä kalkkunaan.
Ja koska ehdimme olla ennätyspitkän ajan, reilun kuukauden, näkemättä eläinlääkäriä, niin toki se asia piti korjata. Vaihteeksi sentään lääkärille meni joku muu kuin Draama, onhan sekin jotain. Viime lauantaina kun kävelimme lenkillä ohi kohdasta, johon kaikki koirat olivat aiemmin pissanneet, niin huomasin siellä pissan seassa verta. Se aiheuttikin sitten melkoista päänvaivaa. Kuka koirista oli syyllinen? Vai oliko siitä mennyt ohi joku vieras koira meidän jälkeen ja pissannut samaan kohtaan? Usein tuosta ei muita kulje, mutta mahdollista sekin olisi.
Kyttäsin sitten huolella kaikki koirien pissat siitä lähtien, mutta kukaan ei pissannut verta tai oireillut muutenkaan. Arvelin jo, että joutuisin varmuuden vuoksi tutkituttamaan kaikkien pissanäytteet saadakseni syyllisen selville. Kunnes sitten sunnuntaina iltapäivällä käännyin katsomaan kohtaa, johon Kipi oli juuri nostanut jalkaa, ja siinä oli verta. Epäilin, että eturauhanen se varmaan vaivasi ja tilasin maanantaina ajan eläinlääkärille.
Yritin metsästää Kipiltä pissanäytettä klinikan pihalla, mutta Kipi lopetti heti pissaamisen, kun sain astian mahan alle. Ihan niin kuin ennenkin. Kävin sisällä kysymässä, josko näytteen voisi punktoida suoraan rakosta, mutta eläinlääkäri päätti mieluummin tulla avuksi näytteen metsästämiseen. Kipi ilahtui tästä kovasti ja yritti loikata antamaan lääkärille muutaman halin ja pusun. Talutin sen puun viereen siinä toivossa, että se pissaisi siihen, mutta se istui siinä kuin tatti ja katseli meitä hieman mietteliäänä, yrittäen ymmärtää mitä oikein oli meneillään. Ainakaan se ei aikonut itse osallistua mihinkään epäilyttävään. Huomasin sitten lumipenkassa kohdan, jonne joku oli jo pissannut ja vein Kipin sinne. Pakkohan sen oli jättää siihen oma puumerkkinsä, ja lääkäri sai napattua näytteen kauhaan.
Pissanäytteestä löytyi hieman proteiinia ja ph oli emäksinen, mutta muuten näyte oli puhdas, ei merkkiä verestäkään. Eturauhanen oli normaali. Lämpö oli 39, eli ei nyt varsinaisesti kuumeen puolella. Ja sen verran Kipi siinä hössötti, että sekin on saattanut lämpöä nostaa.
Oletuksena kuitenkin oli virtsatietulehdus, ja Kipi sai antibioottikuurin. Olin hämmästynyt, kun eturauhasessa ei ollutkaan mitään, eikä pissanäytteessäkään juuri mitään. Toivottavasti ei ole turha kuuri. Olisin mielelläni vielä antanut viljellä pissan, mutta eläinlääkäri ei pitänyt sitä tarpeellisena. Verta ei ole pissassa enää näkynyt. Jäin pohtimaan sitäkin, että oliko se sunnuntaina näkemäni veri sitten kuitenkaan Kipistä lähtöisin. En katsonut pissaamiskohtaa ennen kuin Kipi nosti siihen koipeaan, joten en voi olla aivan varma, oliko veri siinä jo valmiiksi jonkun vieraan koiran jäljiltä. Todennäköistä on, että syyllinen oli nimenomaan Kipi, mutta aivan satavarma ei kyllä voi olla. Mystinen juttu. Miksi sen pissassa viikonloppuna oli verta, kun näyte maanantaina oli niin puhdas ja eturauhanenkin oli normaali? Jännästi käyttäytyvä tulehdus.
Se oli sitten kuudes eläinlääkärikäynti tänä vuonna. Jos vuosi jatkuu tämänkin jälkeen samaa rataa, niin minut saa kärrätä hullujenhuoneelle. Tuli taas tämänkin oudon episodin aikana mieleen se, miten ihanaa on ihan vaan se, että koirat ovat edes suurin piirtein terveinä eivätkä tarvitse lääkäriä. Mutta sellainen tilanne harvoin on pysyvä, sen voi milloin vain menettää. Koskaan ei minulla ole ollut koiraa, joka kävisi lääkärissä vain rokotuksilla, mutta joidenkin terveydentilaan olen kyllä kokonaisuutena ollut tyytyväinen. Koirien terveydestä noin yleisesti ottaen minulla on aika surullinen kuva nykyään. Tuttavapiirissäkin on pelkästään parin viime vuoden sisällä ollut useita nuorten koirien vakavia sairastumisia, joista muutama on johtanut kuolemaan. Siihen päälle vielä kaikki muut vaivat. Elämä on niin kovin haurasta ja arvaamatonta välillä.
 |
| Pojat |
Kipi ja Draama ovat kyllä niin mainio parivaljakko, ja on ilo nähdä, miten hyvin ne sopivat yhteen. Niillä on muutamia samanlaisia käytösmalleja eri tilanteissa, sellaisia hauskoja pikku juttuja, ja joskus isompiakin. Onhan niillä eroavaisuuksiakin, mutta ihan selvästi ne ovat perineet yhteisiltä sukulaisilta samoja geenejä :)
Pellolla parivaljakko pitää aina mielellään pienen leikkituokion, ja melko lentäväistä on meno välillä ollut. Draama näytti yhdessä kuvassa ihan kengurulta, ja Kipillä ei useinkaan pysy jalat maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti